Kuusi- ja neljävuotiaat pohjalaisveljekset ovat kotona yläkerrassa omassa huoneessaan. ”Kuule pikkuveli.” sanoo kuusivuotias, ”luulen notta ollaan sen ikääsiä, jotta aletahan kiroolla.” Nelivuotias nyökkää hyväksyen. Isoveli jatkaa: ”Kohta kun mennähän aamiaaselle, mää sanon jotaan josson ’saatana’ ja sää sanot ’vittu’.” Pikkuvelikin alkaa innostua ideasta. Äidin saapuessa keittiöön ja kysyessä, mitä kuusivuotias haluaisi aamupalaksi, tämä vastaa: ”No muroja, saatana.”
LÄISKIS – poika lentää tuolistaan lattialle, ryömii keittiön poikki, nousee ylös ja juoksee yläkertaan äiti kintereillään läpsien poikaa persuksille joka askelmalla. Hän lukitsee pojan huoneeseen ja huutaa: ”Pysyt sitten siellä kunnes lasken sut ulos!!” Sitten hän palaa keittiöön ja kysyy tiukkaan sävyyn nelivuotiaalta: ”Ja mitähän nuorempi herra mahtaa haluta aamiaaseks?” ”En tierä”, nelivuotias sopertaa itku kurkussa, ”mutten ainakaan niitä vitun muroja.”